Mirja Väyrynen – Kukat kuin muistot

6.1.2025.-1.2.2025

Tämä on lapsuuteni huone. 

Aika vääristää perspektiivin.

Se muuttaa huoneen mittasuhteet.

Se muuttaa minun mittasuhteet.

Lakana on sininen.

Maalaan sen räikeän vihreäksi.

Se saa muuttua.

Minä saan muuttua.

Kukat siinä kuin muistot. 

Ripottelen ne eteeni.

Tulen tänne aina välillä.

Kun jaksan kantaa sen tunteen,

millaista on olla sama, mutta kuitenkin eri.

Olla tuttu ja vieras samaan aikaan. 

Edellinen
Edellinen

Wilma Ylinen – Kuvia minusta

Seuraava
Seuraava

Mariia Sennikova: little aches