Saara Simonen: vesi ja unet
11.9.–6.10.2024
heijastuksillaan vesi kahdentaa maailman
//
Tänä kesänä olen uinut joka päivä. Päivittäinen uiminen on tehnyt aalloille tilaa, unille jotka ilmestyvät saariston takaa. Olen varonut osumasta pohjaan, antanut veden kantaa koko painoni, tullut osaksi pintaa. Toisinaan tuntuu kuin olisin pelkkä kuvajainen; kuljen rantaa, etsin veden kiiltävästä kalvosta omaa ääriviivaani – heijastuvaa valoa.
//
Saara Simosen vesi ja unet on eräänlainen mielikuvapäiväkirja, joka tarkastelee veden materiaalisuutta ja sen heijastuksia. Näyttely on tutkielma luonnonvesistä – etenkin merestä – rannoilla kuljeskelusta ja uimisesta. Teoksissa punoutuvat tekniikat maalaustaiteesta kuvanveistoon ja erilaisiin tekstiilitaiteen muotoihin. Kokonaisuuden toteutuksessa on käytetty meren rannoilta ja vedestä kesän aikana löytynyttä materiaalia, esimerkiksi muovia ja lasia, joihin aika ja aallokko ovat kerrostuneet.
Näyttely on saanut vaikutteita ja inspiraatiota Simosen keväällä 2024 kirjoittamasta estetiikan kandidaatintutkielmasta Vesi Edvard Munchin maalauksissa, jossa hän tutki ja sovelsi ranskalaisen filosofin Gaston Bachelardin (1884-1962) ajatuksia vedestä ja mielikuvista. Näyttelyn nimi vesi ja unet viittaa Bachelardin samannimiseen flosofiseen esseekokoelmaan.
Lisäksi näyttelyä on innoittanut Simosen toukokuussa 2024 aloittama uimapäiväkirja ja haaste käydä vuoden ajan päivittäin uimassa luonnonvesissä, sekä erityisesti taiteilijan oma henkilökohtainen tarve kuljeskeluun ja mietiskelyyn vesien rannoilla.
Avainsanoja: heijastus, vesi, syvyys, pinta, aika, kuvajainen, valo, uiminen, uimapäiväkirja, retki merenrantaan, rantaan huuhtoutuneet aarteet, saaret, aallokko, myrsky, yksinäisyys, vesiraja, upotus, pysyvyys, toisto, muisto, sininen, uni
Saara Simonen (s. 2001) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja taiteiden tutkimuksen opiskelija, jonka työskentely keskittyy usein erilaisten materiaalien, kuten muovailtavien massojen, helmien, pitsin, langan ja maalin mahdollisuuksien tutkimiseen, materiaalien punoutumiseen. Simonen on kiinnostunut maalaustaiteen yhdistämisestä tila-aikataiteeseen, kuvanveistoon ja erilaisiin tekstiilitaiteen tekniikoihin. Teoksissaan hän pyrkii hahmottamaan etäisyyttä nykyisen ja menneen välillä, lapsuuden luontoa, kaikuja, heijastuksia, muistoja ja unia.
